Suomen kielenhuoltoon liittyviä Kielitohtorin vastauksia

Sana kimurantti tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan ongelmallista, mutkikasta tai vaikeaa. Epäkimurantti tarkoittanee siis näiden asioiden vastakohtaa: ongelmatonta, mutkatonta, helppoa.

Kieliopillisesti molemmat ovat oikein ja mahdollisia. Kiitos kysymyksestä on kuitenkin kirjaimellisempi ilmaus. Kun esimerkiksi asiakas kysyy yritykseltä jotakin sähköpostitse, yrityksen edustaja voisi aloittaa vastauksensa näillä sanoilla.

Ilmaus Kiitos kysymästä taas on vähemmän kirjaimellinen, ja se tarkoittaa 'ystävällistä että kysyit', 'kiitos mielenkiinnosta'. Esimerkiksi kysymykseen Mitä kuuluu? voitaisiin vastata Minulle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä!

Tavallisimmin erikseen, mutta ei yhteen kirjoittamistakaan voi pitää virheenä.

Kyllä omavastuu ja omavastuuosuus tosiaan yleisesti ottaen tarkoittavat samaa. Pieni vivahde-ero on: omavastuulla voidaan tarkoittaa käsitettä yleisesti, kuten virkkeessä Vakuutetun on kannettava tietyn suuruinen omavastuu vahingosta. Sana omavastuuosuus tarkoittaa sitten sitä konkreettista määrää, vrt. Omavastuuosuus on 250 euroa. On kuitenkin totta, että jälkimmäisessä virkkeessä voisi hyvin käyttää myös lyhyempää muotoa.

Pitkät ja moniosaiset yhdyssanat ovat tyypillisiä virkakielessä ja oikeus- tai sopimuskielessä. Usein tällä tavoitellaan täsmällisyyttä ja vakuuttavuutta. Tekstin selkeys ja luettavuus kuitenkin paranisivat, jos tarpeettoman pitkiä yhdyssanoja purettaisiin tai lyhennettäisiin.

Kielitoimiston sanakirja kertoo, että tämä ilmaus kirjoitetaan erikseen: kaiken kaikkiaan.

Oikea taivutusmuoto on kanien.

”Kanejen”-tyyppistä taivutusta on kuitenkin alkanut näkyä myös muissa i-loppuisissa sanoissa, jotka perinteisesti ovat taipuneet toisin. Saatetaan siis kirjoittaa esimerkiksi ”kurssejen” tai ”paperejen”, vaikka kieliopillisesti oikeat muodot kuuluvat kurssien ja paperien. Nämä uudet muodot eivät ainakaan vielä ole virallisia.

Aiheesta on kirjoitettu myös Kotuksen Terävästi-blogissa: Mistä on kyse taivutustyyppejen sekoittumisessa?

Mutta- ja vaan-sanoihin voi soveltaa joko vanhaa tai uutta pilkkusääntöä.

Näissä esimerkeissä on noudatettu vanhaa sääntöä, jonka mukaan mutta- ja vaan-konjunktioiden yhteydessä käytetään aina pilkkua. Uuden säännön mukaan niiden edeltä voi jättää pilkun pois samoin kriteerein kuin muidenkin rinnastuskonjunktioiden edeltä. Molemmat tavat ovat siis mahdollisia ja oikein, mutta pilkkua käyttämällä voi korostaa mutta-sanan painokkuutta.

Mutta- ja vaan-sanoihin liittyvistä pilkkusäännöistä puhutaan myös tässä Kielikello-artikkelissa (kohdassa Milloin pilkku?).

Tämä kirjoitetaan Kielitoimiston sanakirjan mukaan yhteen ilman viivaa: rankinglista.

Yleisesti ottaenkin vierassanat suositellaan kirjoittamaan kiinni yhdyssanan muihin osiin ilman viivaa, jos kokonaisuus suinkin hahmottuu oikein. Hahmotusapuna sitä voi kuitenkin halutessaan käyttää.

Joistakin puolueiden nimistä tai lyhenteistä voidaan tosiaan muodostaa jäsenyyttä ilmaiseva sana johtimella -lainen, -läinen. Kun kyseessä on lyhenne, käytetään kaksoispistettä: SKP:läinen.

Puolueiden ja niiden jäsenten nimitysten kirjoittamisesta kerrotaan tarkemmin Kielitoimiston ohjepankissa.